| |
|
 |
| |
retkikertomukset
| salamajärvi |
| |
 |
| |
|
| |
Salamajärven
kansallispuisto sijaitsee Suomenselällä Perhon, Kinnulan
ja Kivijärven keskellä. Puiston mielenkiintoisimpia
asukkeja ovat metsäpeurat. Viime vuosisadan alussa Suomen
luonnosta hävinnyttä metsäpeuraa on onnistuneesti
istutettu alueelle kolmisenkymmentä vuotta sitten ja alueella
liikkuukin nyt tuhatpäinen metsäpeurakansa. Salamajärven
kansallis- ja luonnonpuiston reiteille on kätevä lähteä
Koirasalmen luontotuvalta. Siellä on myös näyttely
Salamajärven luonnosta sekä majoitusta ja kalastukseen
liittyviä palveluita. Alueella tuntui lomailevan useita
kalastelevia asuntovaunuilijoita, mutta retkeilijöitä
oli vähän. |
| |
|
|
| |
Kesälomaa
odotellessa on mukava tehdä pieni yhden yön retki
alkukesän raikkaassa vehreydessä. Saamme aamupäivän
varoitusajalla varaustuvan Sysilammelta, jonne on matkaa Koirasalmelta
noin 10 km. Matka Sysilammelle on osa Peuranpolkua, joka on
yhteensä 115 km pitkä valtakunnallinen retkeilyreitistö. |
| |
|
|
| |
Koirasalmelta
lähtevä polku seurailee pätkän Koirajärven
kivikkoista rantaa. Sitten polku laskeutuu perin tunnelmalliseen
suomalaiseen maisemaan, jossa vuorottelevat kesässä
tuoksuvat metsät, nevat
ja erämaalammet.
Oman leimansa alueelle antavat avolouhikot,
reitti on kuitenkin pääosin helppokulkuista rakennettujen
pitkospuiden ja tasaisen maaston ansiosta. |
| |
|
|
| |
Ensimmäinen
tauko pidetään suuren Heikinjärvennevan laidalla
kiipeämällä lintutorniin, josta saamme ensimmäiset
varsinaiset näköhavainnot alueella asustavista metsäpeuroista.
Toki peurojen kakat pitkospuilla ja nevoja halkovat peurojen
polut ovatkin jo antaneet viitettä tulevasta. |
| |
|
|
| |
Seuraavaksi
poikkeamme Heikinjärven
laavulla, joka on siisti ja mukava. Synkistyvä taivas hoputtaa
meitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka laavulla olisikin
mukavaa rauhoittua hetkisen. Suojeltu Kauluksen niittysauna
poikkeaa sivuun pääpolusta ja on toki poikkeamisen
arvoinen. Välillä poiketaan rauhoittavassa koivikossa,
ja ylittääpä silta hiljalleen virtaavan pienen
puronkin.
Sade tekee pitkospuut liukkaiksi ja nostaa sammakot kyyhöttelemään
niille. On oltava tarkkana ettei talloisi sammakkoparkoja jalkoihinsa.
Ennen Sysilampea maisema muuttuu metsäisemmäksi. Kun
luonnontilaiseen metsään on harvoin mahdollista päästä,
on ihasteltava sitä, miltä oikea metsä näyttääkään
ja miten paljon siitä voi imeä voimaa itseensä. |
| |
|
| |
Lopulta polku johtaa suoraan Sysilammen
pihapiiriin. Valitettavasti odotukset eivät aina täyty.
Itse paikassa ei tietenkään ole mitään vikaa
– päinvastoin. Kuten yleensä, pettymyksiä
tuottavat rakkaat lajitoverimme. Meitä vastassa on meluisa
lapsikatras ja vielä meluisammat vanhemmat, joiden virvoitusjuomavarastot
värittävät Sysilammen sateisen harmaata pihapiiriä.
Pulloa ja tölkkiä löytyy niin viileästä
kaivosta kuin leirinuotion ääreltäkin. Perhe
on majoittuneena päivätuvan puolelle, joka on varaustuvan
yhteydessä seinän toisella puolella. |
| |
|
| |
Onneksi
matka majalle on tuottanut mielenrauhaa, jonka avulla tilanne
kuitenkin hoituu kaiken kaikkiaan sopuisasti. Mahdollisuus päästä
autolla lähelle, ihan tuvan tuntumaan, koituu tällä
kertaa siis harmiksemme. |
| |
|
| |
Seuraavana
aamuna pilvet ovat väistyneet ja palaamme samaa reittiä
takaisin Koirasalmelle. Saamme tulomatkalla tilaisuuden seurata
puiden suojissa melko lähellä aterioivan metsäpeuralauman
jäseniä. Menomatkalla emme Koirasalmen ja Sysilammen
välillä nähneet ainuttakaan ihmistä ja tulomatkallakin
meitä vastaan tuli ainoastaan yksi kahden naisen ja koiran
retkikunta, joten hiljaisuudesta Salamajärvellä pitäisi
päästä nauttimaan. |
| |
|
| |
Kotimatkalla
heti Koirasalmen jäätyä taakse ilmestyy surullinen
hakkuuaukea maisemaan. Taas pudotaan rymisten yläilmoista
takaisin arkeen. |
| |
|
| |
|
